26.-27.1 Loma loppuun hyvillä mielin

Hei,

näin se vaan pari viikkoa hurahti täällä Aasian rannikolla. Tälle jälkimmäiselle viikonlopulle olimme varanneet aikaa alkuperäissuunnitelmissa enemmänkin kaupunkiin tutustumiselle ja erilaisissa turistikohteissa kiertämiselle. Turistikohteista perjantain jäljiltä lauantaina vuorossa olivat ne kauan odotetut Cu Chi -alueen tunnelit. Kyseessä siis olivat aidot Vietnamin sodan aikana käytössä olleet Vietkongin tunneliverkostot. Tunneleiden merkitys oli ainakin oppaiden mukaan erittäin merkittävä sodan kulun kannalta ja paikallinen väestö tuki niitä vahvasti. Lisäksi alue toimi Ho Chi Minh -huoltoreitistä eteläisenä päätyasemana lähellä Kambotzan rajaa. Meidän matkamme näille tunneilelle alkoi noin kello yhdeksän ja kesti lähelle kello yhtä eli noin neljä tunti 60 kilometriin, kun paluumatka tultiin sitten alle 1½ tunnissa. Turisteilta haluttiin saada mehut pois ennen tunnelialluetta näköjään. K:n kohdalla tämä kyllä toimikin, ainakin arvosteluista päätellen: "no, aikalailla yliarvostettu paikka tämä. Ootellaan ja ootellaan, että päästään 45 min kierrokselle". E luonnollisesti oli varsin kiinnostunut historiallisesta kohteesta sekä katseli ja kokeili kaikkea mahdollista. Koettu on mm. maanalaisen tunnelin aukon piilottaminen, täysin pimeässä maanalaisissa sik sak -onkaloissa yksin ryömiminen(ahtaanpaikan kammoisille ei viisasta) sekä ak-47- rynnäkkökiväärillä ampuminen. Kokonaisuudessaan Vietnamin ehkä tunnetuin nähtävyys oli käymisen arvoinen, mutta hieman viilaamisen varaa toteutuksessa jäi.

Tunnelimatkalta palattuamme päätimme suunnata syömään K:n kuuluisasta matkaopaskirjasta löytyneeseen ravintolaan. Tässä ravintolassa saa kuulemma kokea "todellisen paluun entisajan tunnelmaan, kahden ruokalista eurooppalaisen ja aasialaisen ruokalistan välityksellä". Mitä lie tuo teksti kirjassa tarkoittanut, sillä söimme kyseisessä paikassa ehdottomasti reissun heikkolaatuisimmat annokset. Pitänee kuitenkin mainita E:n annoksen olleen sammakon koipia paistettuna. Vaikka liha oli hyvää, ei annos ollut kummoinen. Kävimmekin pyörähtämässä ravintolan jälkeen vielä hampurilaispaikassa. Illan kohokohta oli ehdottomasti K.n kynsien taiteellinen maalauttaminen, E:n yritteässä väen väkisin viettää aikaa muualla (parilla olusella). Hienot kynnet muuten tulivat ja tuntipalkaksi kertyi noin 2,5 euroa (tipin kanssa vähän enemmän ehkä noin 4 euroa).

Tänään aloitimme aamumme vierailemalla entisessä presidentin palatsissa. Paikka oli kyllä kieltämättä upea ja pysähtynyt aikaan, jolloin Pohjois-Vietnamin joukot valtasivat palatsin. Nykyisin talossa järjestetään turistitoiminnan ohessa myös erilaisia juhlatilaisuuksia, joista esimerkkinä vierailumme aikana olleet häät. Päivän shoppailurupeaman jälkeen olikin sitten aika mennä pakkailemaan kamppeita. Pakkaamisen lomassa huomasimme kuitenkin, että aikaa jäisi vielä yhdelle museokäynnille. Vietnamin sodan museo olikin varsin moderni(vietnamin mittapuun mukaan) ja koskettavasti toteutettu painos Vietnamin sodan kauhuista ja tapahtumista. Esillä olivat mm. historialliset tapahtumat ennen sotaa, pommituksien seuraukset ja luvut sodan faktoina. Ehkäpä järkyttävintä oli nähdä jenkkien käyttämän kasvimyrkyn eli agent orangen välittömät ja pitkäaikaaiset vaikutukset alueen väestöön. Sikiöiden vääristymiä, epämuodostumia, ihovaurioita ym. oli kuvien täydeltä. Sotamuseon iloiseksi lopuksi löysimme kuitenkin valokuvat myös suomalaisten protesteista Vietnamin sodan lopettamiseksi.

Tekstiä kirjoitettaessa loppuun olemme nyt jo Hong Kongissa ja Vietnam on jäänyt jo taakse. Voinemme todeta, että matka oli onnistunut, mutta hyvillä mielin suunnataan kyllä myös koti-Suomeen. Good night Vietnam ja Huomenta Suomi! (mikäli lennot vaan onnistuvat tällä kertaa...)

KE

24.1.-25.1 Lähdin(mme) maalta kaupunkiin, en tiennyt kuinka sanoisin sen paremmin...

Mui Neen rantalomakohteen viimeinen päivä oli pitkälle tavaroiden pakkaamista ja huoneen luovuttamisen valmistelua. Mielenkiintoinen rantakohde kieltämättä, vaikkei missään nimessä kovinkaan eksoottiseksi voi mainostaa. Koko viikon jatkuneet kupsakat hieman reilut 30 asteen lämpötilat hellivät lomalaisia ja rannalle tyypillinen varsin voimakas tuuli viimensi mukavasti auringonpalvojia tuoleissaan. Suurimpana erikoisuutena olivat yllätys yllätys kitevarjoilijat, joita emme missään olleet näin paljon nähneet. Tilaa jäi kuitenkin runsaasti myös "tavalliselle" lomailulle ja palveluitakin löytyy erittäin hyvin ja kansainväliset tasot täyttävästi.

Iltapäivän korvalla hyppäsimmekin taksiin kohti Phan Thietin rautatieasemaa ja heitimme hyvästit erittäin miellyttäväksi osoittautuneelle hotellillemme, Unique Mui Ne Resortille. Junamatka kesti reilut neljä tuntia, minkä jälkeen olimmekin melko valmiita nukkumaan, kunnes muistimme syömisen tärkeyden. Ei muuta kuin vaatteet niskaan ja ruokapaikkaa etsimään.Onneksi K on uskallinen matkakirjoihin luottaja, minkä seurauksena löysimme itsemme puiden varjostamasta suurravintolasta. Erikoisuutena ravintolalle oli, että ruuat sai itse valmistaa jokaisen pöydän keskellä olleella kaasugrillillä. K:n kanat ja E:n villisika ajoivat asiansa ja hotellille palattuamme olimme valmiit unten maille.

Tämä päivä olikin sittenn menoa ja meininkiä aamusta alkaen. Aamupalan jälkeen suuntasimme Dam Sen nimiseen vesihuvipuistoon, jossa pääsimme tutustumaan Suomessa sijaitsevan Serenan kaltaiseen ulkoilma-altaiden ja liukumäkien sävyttämään maailmaan. Pienenä bonuksena saimme kokea, miltä tuntuu olla pienimuotinen julkkis. Koululaisten iloiset "Hello!"-tervehdykset, tuijottaminen ja osoittelu eivät oikeastaan häirinneet vaan tuntui erittäin mukavalta, kun erinäköiset ihmiset kiinnostivat lapsia niin kovin paljon. Vesihuvipuistosta suuntasimme suoraan Saigon Zoo ja Botania nimiseen paikkaan, jonne muuten pääsymaksu oli 8000 dongia eli noin 32 senttiä. Eläintarha on 1800-luvulla perustettu ja sijainniltaa erinomaisella paikalla. Eläimistöltään tarha oli kohtuullinen ja verrattuna esimerkiksi Thaimaan Phuketin eläintarhaan eläimet näyttivät olevat paremmassa kunnossa.

Eläintarhan jälkeen suuntasimme väsyneinä hotellille, jossa tajusimme käteisvarojemme huvenneen siihen pisteeseen, että lisää vaihtamista olisi suoritettava. Suurkaupungin vilinässä saimme rahamme vaihdettua ja paluumatkalla löysimmekin erinomaisen ruokapaikan, jossa söimme herkulliset ruuat liioittelu jäätelöannoksineen. Hotellin läheiseltä torilta tarttui mukaan ostos jos toinenkin. Varasimme myös matkan huomiselle Sanni-siskon mainitsemille sissiluolastojen katselumatkalle, joten saapa nähdä mahdutaanko me sietlä tunneleista pujahtamaan. Sunnuntaina olisi tarkoitus käydä vielä tutustumassa entiseen presidentin palatsiinn ja sotamuseoon, ennen paluulennon lähtöä. Mielenkiintoinen viikonloppu jälleen tulossa.

KE

22.-23.1 Aurinko nousee ja aurinko laskee -Vietnamissakin

Good Morning Vietnam! -huuto kajahtaa klo 4.00, kun pirteä parivaljakko herää ja suuntaa kohti paikallisnähtävyyksiä esiittelevää yksityistä jeeppiajelua. Matkakohteina ovat valkoiset dyynit auringon nousuineen, punaiset dyynit liukureineen, kalastajakylä sekä fairystream eli olisikohan se nyt suomennettuna keijukaisvirta. Aikaisen herätyksen taustalla oli tosiaan idea nähdä auringon nousu valkoisilla hiekkadyyneillä. Jyrryytimme ajella, yksityiskuskin toimesta, pimeyden keskellä noin 30km matkan dyyneille. Harmillista meidän kannaltamme oli pilvinen keli, sillä K olisi halunnut nähdä pallukan nousun ja nyt se tapahtuikin enemmänkin kajona. Valon lisääntyminen oli kieltämättä hiekkadyynien keskellä huomattavan nopeaa ja mm. Kanarialta tuttu ilmieö eli pikaisen kirkastumisen kokeminen hieno kokemus. Muuten dyynit olivatkin melko tavalla nähdyt vartissa, sillä vuokratuilla mönkijöillä rällänneet turistit pilasivat "koskemattoman" hiekan pinnan pikaisesti .Seuraavalla pysähdyspaaikalla punaisilla dyyneillä välittömästi pysähdyttyämme meidät piiritti innokas poikalauma, joka halusi väen väkisin vuokrata meille liukuriliuskoja käyttöön. Kiipeämisen ja alkuvalmisteluiden jälkeen pettymys oli kyllä jonkinmoinen, kun osoittautui, että suomalainen perus pulkkamäki hakkasi hiekkapulkkailun mennen tullen. Kolmantena pysähtymiskohteena oli kalastajakylä, jossa näimme kun yöllisiä merenantimia käsiteltiin. Neljännessä kohteessa eli keujukaisvirralla käveleksimme hiekkaisessa purossa kauniiden hiekkakallioiden reunustamassa uomassa. Ihan mukavat nähtävyydet siis, muta ei mitään maata mullistavaa.

Palattuamme hotellille kävimme aamupalalla ja oli aika loikoilla oikein urakalla. Tästä riemastuneena E polttikin nahkansa omahyväisesti päätettyään, että kyllä iho on jo aurinkoon tottunut. PMMP:n laulun sanoja sovitettaen "voin kyllä näyttää varsin helosti omat rusketusraitani, vaikka ne on nyt punaiset" lienee kuvailevinta tässä tapauksessa. Iltapäivästä lähdimme jälleen käymään Phan Thietissä, jossa seikkailimme ympäriinsä ja saimme nauttia jopa hetkellisestä kansansuosiosta niin lastentarhan kuin ahtaiden myymäläkujienkin kohdalla. Länsimaalaisia ei juuri näkynyt, mikä oli varsin mukavaa. Illaksi ajelimme paikallisbussilla hotellille lepäilemään.

Tämä aamu alkoi pienelle lenkkeilyllä ja allaslepäilyllä. E:n kitevarjoilukurssista oli jäänyt noin puolisen tuntia jäljellä, minkä vuoksi palasimme hetkeksi vielä tämän uuden harrastuksen pariin. K:n napsiessa rannalla E harjoitteli vesistartteja ohjaajan opastuksella. Tuokion jälkeen päädyimme keskustelemaan K:n ohjaajan kanssa leijan hankkimisesta Suomen olosuhhteisiin, jossa lumivarjoilu tai oikeammin snowsurfing olisi mielekästä kokeilla. Ehkäpä varjo vielä hankitaankin. Iltapäiväksi ohjelmassa lienee intialaisen ykkösravintolan herkkuja, E:llä surffauksen kokeilemista, K:lla ristikoiden täyttöä sekä auringonpalvontaa ja illasta pyykien hakua. Pimeus tulee kyllä, mutta paljon yritettäisiin ehtiä ennen sitä. Viimeinen ilta siis edessä täällä rantakohde -Mui Neessa ja huomenna luvassa junamatka takaisin Saigoniin. Ihan mukavaa on kyllä ollut, mutta kiva pästä kokemaan taas jotain uutta ja päästä toivottavasti näkemään mm. vietnamin sodan tunneleita ym. mukavaa.

KE

20.-21.1 Silmälaseilla säästää rahaa

Hei,

Kirjoittellaanpas kuulumisia nyt kun kite-varjoilukurssi alkaa olla ohi, E:n pientä puolen tunnin kertaa lukuunottamatta. Sunnuntai alkoi E:n osalta lenkillä läheisen mäen päälle ihmettelemään maisemia. Matkalla mäelle kuljetaan vietnamilaisten asuinalueiden läpi ja pelätään niiden vahtikoiria (ainakin tässä tapauksessa). Matkalla mäelle vastaan tuli myös vietnamilainen versio moottoritiestä. Kaksi kaistaa ja risteyksissä liikennevalot ja kaikki. Ei valoja tässä risteyksessä kukaan kylläkään totellut, mutta hienon näköiset olivat. Moottoritien ylittämisen jälkeen oli vielä puolen kilometrin matka huipulle, jossa pettymykseksi E sai huomata sijaitsevan lähes paikallisten kaatopaikan. Muutaman paikallisen tultua ihmettelemään typerän länsimaalaisen tunkeutumista tunkiolle, oli luoonnollista kääntyä takaisin. K:n herättyä hotellilla vietettiin varsin rauhallistempoinen aamupäivä ja hieman iltapäivänkin puolta odotellen tuulen kehittymistä. Lopulta kun tuuli yltyi pääsimme mereen varjoja lennättämään.

Rättiväsyneinä ja märkinä raahauduimme hotellille tuntien jälkeen. Suihkun kautta suuntasimme kohti intialaista ravintolaa syömään ja nukkumaan. Nukku-Matti saapui melkoisen nopeasti kahden väsyneen lapsen luokse.

Maanantaina päätimme käydä läheisessä 250 000 asukkaan Phan Thietin kaupungissa. Aamupalan jälkeen suuntasimmekin paikallisbussipysäkille, josta hyppäsimme kyytiin. rahastuspojan laskuttaessa meiltä noin 50 sentin maksun 20km matkasta istahdimme alas ihastelemaan maisemien vaihtumista ja kaupunkialueelle saapumista. Lieköhän Forest Gumpin katkarapuvene kohtaukset kuvattu Vietnamissa, sillä täällä on niin paljon samannäköisiä laivoja kuin ks. leffassa? Noh, saavuimme kuitenkin Phan Thietin kaupungin keskustaan, jossa suuntasimme aluksi tarkistamaan paikallisen CO-OP .marketin. 5 minuutin vilkaisun jälkeen kävelimmekin ulos. Lopputuloksena: ei ollut meidän paikka. Päätimme ottaa taksin toisel puolel jokkee, jossa sijaitsi tori ym. nähtävyydet. Juuri noustessa taksiin E:n sandaalin sopimmus loppui, joten K:lla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin kiltisti todeta "tais iskeä kenkäostoksis" ja niinhän se tekikin. Reippaan kolmihampaisen skootterimiehen opastuksella löytyikin nilkuttavalle suomalaispojalle kenkäkauppa ja sopivat läpökkäät löytyivät. E päätti antaa hieman vaivan palkkaa hammaslääkärin tarpeessa olleelle ystävälliselle apumiehellä, joka repesi rehakkaaseen nauruun ystäviensä kanssa saatuaan 5000 dongin setelin tekemättä mielestään mitään.

Kiertelimme aikamme paikallisella torille ihmetellen mm. pohjimmaista eroa thaimaalaisen ja vietnamilaisen keittiön taustalla. Myynnissä oli eläviä kanoja ja sorsia/ankkoja. Tämä näyttäisi olevan melko suoraan verronnollinen lihan laadun suhteen. Ainut, mikä ainakin K:ta jäitä harmittamaan oli kanojen ym. siivekkäiden hinta. Torin "tuoksiuista ja skoottereilla väenpaljoudessa pyörivistä skootterisankareista päästyämme suuntasimme paikalliseen optikkoliikkeeseen. Heti myymälään saavuttuamme meitä palveli vaihtelevasti kahdesta kuuteen henkilöä vielä vaihtelevammalla kielitaidoilla. K:n tehdessä katsausta myymälän kehysvalikoimiin häntä kannustamassa oli vähintään kolmen  hengen kuoro, jotka kehuivat kyseisten kehysten ja mallinkin ulkonäköä, läpinäkyvääkö. Onneksi nämä hännystelijät pian väsyivät K:n järjestelmällisten pyyntöjen edessä ja selvästi asiantuntevin myyjä jäi asioita edistämään. Neuvotteluiden, silmien tarkistusmittausten sekä muiden rituaalien jälkeen päädyimme tilanteeseen, jossa meille annettiin lappu kuoraan ja siinä luki "12.30" eli lasit haettavissa tunnin päästä. Nopeaa toimintaa perheyritykseltä.Kävimme ihastelemassa keskipäivän siestan voimaa paikallisen nähtävyyden, vesitornin, luona, missä ihmiset makoilivat puiston ruohikolla vesitornin porttien ollessa lukossa ja ympäröivän tivolin suljettuna. Tunnin kuluttua palasimme optikko liikkeeseen ja noin puoli tuntia kestäneen kehysten vääntelyn jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen lähes kaikesta ja saimme kaupat sovittua. Tämän jälkeen suuntasimme paikallisbussilla kiireesti kohti hotellia koska kitetuntimme oli juuri alkamassa.

Viimeiset täydet kitetuntimme sisälsivät koko varusteiston kanssa harjoittelemista eli lauta, varjo ja surffaaja sekä tärkeimmät eli meri ja tuuli. Nämä kaikki komponentit yhteisvaikutuksineen osoittautuivat yllättävänkin haastavaksi yhdistelmäksi, mutta loppujen lopuksi molemmat aloittelivat saivat raikkaan uudenlaisen kokemuksen kitevarjoilun avulla; tullaan varmasti jossain muodossa jatkamaan! Kiljuva nälkä tyynnytettiin herkullisilla ruuilla ja sen jälkeen päätimme varata matkan läheisille nähtävyyksille eli valkoisille dyyneille, lotuskukkajärvelle, keijuvirralle jne... Katsotaan mitää aamuaurinko ja aamustartti(4.30) tuo tullessaan. Sen pitäisi tuoda ainakin yhden, jollain tavalla, englantia puhuvan kuljettajan.

KE

Ps. Otsikkoon lisäselvitystä antaen: Kajaanissa vastaavat lasit 250 € kalliimmat eli tuhlaaminen on säästämistä vai miten se nyt meni?

18-19.1 Uusia kokemuksia ja muuta mukavaa

Perjantai-iltapäivä päättyikin varsin odotetusti, sillä kilpailutettuamme kitesurfing-firmoja löysimme mielestämme sopivimman (lue:parhaan hinta/laatu suhteen sujuvalla englannin kielellä). Ohjaajaksi valikoitui unkarilainen kaveri, joka vaikutti rehelliseltä ja tiesi Suomen oloista kohtuullisesti; esimerkiksi sen, että kyseisestä taidoosta olisi hyötyä mikäli haluaisimme kokeilla lumivarjoilua eli snowsurfingiä. Lyhyesti muuten nyt tämän kitesurfingin idea: Seisomisalustana toimii lumilaudan tyylinen lauta, jossa on pistokassandaalimaiset jalanpaikat eli ei siis mitään kiinteitä siteitä. Vauhdin aaltojen päällä ratsastamiselle antaa 7-10 metrinen leijaa muistuttava purje, joka vetää surffaajaa eteenpäin tuulen mukana. Surffaaja itsessään on kiinnitettynä varjoon selkätuen sisältävällä laitteistolla, josta lähtee ohjain "kapula", jossa on kiinni noin 15-22 metriä pitkät narut kiinnittyen purjeeseen. Lisää kitesurffingistä kertoillaan myöhemmin, kun kokemusta enemmän kertyy.

Varattuamme kitesurffauksen (hintaa mokomalle kurssille kertyi noin 280 dollaria henkilöä kohdeen (täällä käytetään amerikan dollareita yleisenä maksuvälineenä) kolmeksi päiväksi lähdimme helpottuneena hotellin kautta etsimään tämän päivän ruokapaikkaamme. Rahoista täytynee mainita sen verran, että olemme täällä miljonäärejä. 100 euroa on rahanvaihtovälityksineen noin 2,5 miljoonaa dongia. Perusruokailu esimerkiksi torstai-iltana maksoi noin 400 000 dongia eli noin 15 euroa oluineen ja tuorepuristettuine hedelmämehuineen.

Lauantai valkeni kauniina ja aurinkoisena. Herättyämme suuntasimme aamupalalle, jossa tunnistimmekin välittömästi ensimmäiset suomalaiset (4kpl). Myös hotellin reseptioniin oli ilmestynyt tjärebogin kansio, joten illuusio originaaliudesta oli mennyttä ;). No joo, ehkäpä sitä ei todellisuudessa missään vaiheessa ole lähellekkään ollutkaan, mutta verrattuna Saigonin hulluun liikenteeseen ja veitnamilaiseen ihmispaljouteen suomalaiset näyttivät jopa ärsyttävän tutuilta (E:n mielipide). 10.30 meillä oli sovittu treffit  kitekouluttajan kanssa ja seuraavat kaksi tuntia kuuntelimme kuin kiltit 1-luokkalaiset turvamääräyksiä, opettelimme harjoitusvarjon avulla perusteita lennättämisestä, käsittelemään välineistöä sekä lopuksi pääsimme lennättämään rannalla myös isoa kitevarjoa. Arvaa vaan jäikö nälkää seuraaville päiville!

Tuntien jälkeen palasimme hotellille lueskelemaan kirjojamme ja nautiskelemaan altaalle virvokkeista. Käytyämme kevyellä lounaalla päätimme lähteä huokaisemaan hotellihuoneeseen, jossa katselimme kaunista auringonlaskua. Huoneestamme on noin 10 metriä ikkuna pintaista seinää suoraan merelle päin ja vaikkei aurinko täällä laskekaan "mereen", kuten joissain muissa paikoissa", on auringonlasku uskomattoman väririkas kokemus. Oranssia, sinistä, valkoista, punertavaa, suurta kirkkautta joka vähitellen hiipuu jättäen kajastuksen...

Auringon laskettua päätimme käydä katsomassa paikallisen olutpanimon tarjonnan. Tarjolla oli paikallista olutta "Hoa Vein"-merkkistä lagerina ja tummana. Jännää kuinka samantyyppisiä oluet ovatkaan. Liekö kansainvälisillä ystävyyssuhteilla on mitään tekemistä samankaltaisuuden kanssa? Paluumatkalla etsiskelimme sopivia matkanjärjestäjiä meille kuskeiksi, jotta pääsisimme vierailemaan läheltä löytyvillä valkoisilla dyyneilllä, "keiju purolla" ja lotuskukka-järvellä samalla reissulla. Järjestäjiä on kyllä riittämiin tarjolla, ongelmana on enemmänkin venäläisten suuri määrä. Mekin olemme jatkuvasti itänaapureitamme satunnaisesti sanottuna monen mielestä. Liekö sitä sittenkin pitää alkaa omaa ulkonäköään rueta muuttamaan vai onko helpompi vain oppia venäjää? K:n kohdalla ongelma ei ole niin paha, hän sen jotain osaa ja saa etenkin tarjoilijat höpöttämään helpottuneina(venäjäksi( sanomalla pelkästään "ei en puhu venäjää"...

KE

Ps. Älkää tilatko fried squids -annosta olutpanimolla. Oli työlästä yrittää syödä kokonaisia pikku-kalmareita ( n.15kpl) ilman mitään lisukkeita

17.-18.1.2013 Melkoista lomailua

Nyt sitten rantaloma alkoi todenteolla ja aurinkoa on pyritty palvomaan  muinaisten egyptiläisten innokkuudella. Itse tämä rantakohde vaikuttaa varsin mukavalta valinnalta. Hotelli on 4-4½ tähden (omien kriteeistönsä mukaan) luokituksen mukainen ja huone on erittäin asiallinen.Tämä Mui Neen rantakaistale on kirjallisuuden ja matkailuinfojen mukaan Vietnaminen ainut todellinen rantakohde ja se kyllä näkyy. Hierontapaikkoja, ravintoloita ja myyntikojuja on siunaantunut kuin punoitusta auringonoton jälkeen. Englannin kielellä pärjää kyllä täysin, mutta myös venäjä olisi käytännöllinen. Niin paljon täällä on venälisillekin suunnattuja palveluita, joista esimerkkeinä voinee mainita vastapäisen Moskava Spa -hierontapaikan, lukemattomat venäjänkieliset kyltit sekä venäläisten oman kitevarjoilukoulun hotellimme rannan läheisyydessä.

Torstai alkoi pienellä juoksulenkillä, jonka jälkeen istuuduimme aamiaispöytään. Tarjolla oli erittäin maittava ja kokonaislaatuinen aamiainen. Verrattuna mm. Thaimaan massahotellin aamiaiseeen, tämän hotellin ehdottomana vahvuutena on sen idyllisyys. Huikeat merinäköalat yhdistettynä rauhalliseen tunnelmaan suovat oleskelulle miellyttävän ympäristön. Aamupalan jlkeen suuntasimmekin aurinkotuoleihimme. Allastarjoilijan ystävällisellä avustuksella saimme juomia kun halusimme, varsin siedettävillä parin euron hinnoilla, mikäli kurkkua pääsi kuivamaan. Etenkin fresh fruit juices eli tuorepuristetut hedelmämehut sekä erilaiset pirtelöt löytyivt menun listoilta varsin pikaisesti. Auringon palvomisen lomassa kävimme pulahtamasssa vuoroin altaassa ja vuoroin meressä, jossa aallot tarjosivat hyvää vauhtia siitä nauttivalle.



Rantailun jälkeen saimme vaihdettua huoneemme toiseksi ylimpään kerrokseen ensimmäisen päivän 1.kerroksen sijaan, joten maisemat paranivat kummasti. Nälissämme suuntasimme kohti intialaista ravintolaa, jossa tilauksemme jatkuessa jatkumistaan tarjoilija tokaisikin "no more sir, that´s enough". Luonnollisesti uskoimme kokenutta ( noin 13 vee) tarjoilijatyttöä ja naureskelimme, että näinköhän riittää. Noh, ruokien tullessa pöytään huomasimme, että kyllä taisi riittää. Navat natisivat, eikä tuottanut minkkäänlaisia tunnontuskia suorittaa rahallista velvollisuutta maistuvasta ateriasta noin 17 euron kokonaishintaan. Mahat täynnä vyöryimme viereiseen hierontapaikkaan, jossa full body massage kustansi 200 000 dongia/hlö eli noin 7,5 euroa. Käsittelyn jälkeen olimmekin melko valmiita painumaan pehkuihin.

 

Seuraavana aamuna nousimme aikaisin, jotta aamulenkki ei koituisi liian hikiseksi. Hotellin kuntosalikin sai palvella meitä ennen aamupalaa ja aamupäivän rantahetkeä. Nyt lähdemme etsimään kitevarjoilukoulua, koska olemme säätiedotuksista "bonganneet" kelien olevan seuraavina päivänä ilmeisen otolliset kyseiselle harrastukselle.

KE

  

13.1-16.1.2013 Kajaani, Helsinki, Hong Kong, Ho Chi Minh City, Phan Thiet, Mui Ne...mitä näitä nyt olikaan

Loma on alkanut melkoisella reissuamisella. Kajaanista lähdettiin sunnuntaina 13.1 klo 18 ja nyt olemme rantakohteessamme Mui Neessa, Vietnamissa onnellisesti perillä. Sattumuksia matkalle kieltämättä mahtui, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna aika positiivisia sellaisia.

Kajaanista lensimme siis Helsinkiin, josta Phuketin (Thaimaa) lomalaisten seasta hyppäsimme Hong Konginn koneeseen iltamyöhään. Lähdössä koneeseen iski ilmeisesti moottorin "läppävika", joten lähtömme myöhästyi noin 20 minuuttia. Myöhemmin Hong Kongissa tämä pieni aika koitui meidän osaltamme varsin merkitykselliseksi.

Noin 10 tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Hong Kongiin ja olimme aavistuksen huolissamme, koska vaihtoaikaa seuraavalle lennolle oli vain tunnin verran. Pelkomme osoittautuikin aiheelliseksi, kun kävelimme terminaallin puolelle törmäsimme virkailijoiden laumaan, jotka ilmoittivat meidän olevan myöhässä ja ettemme tulisi ehtimään HCMC:n koneeseen. Seurasi melkoinen kalapaliikki, jota kesti noin 45 minuuttia; lopputuloksena meillä ja kahdella muulla parilla suunta kohti lentokentän hotellia, ilmaista illallista ja nukkumista sängyssä. Muut koneessa olleet jäivät odottelemaan iltalentoa lentoasemalle.

Kieltämättä aluksi suunnitelmien muuttuminen harmitti, mutta päätimme yhdessä toisten parien (pariskunta Luleåsta, Ruotsista ja ruotsinsuomalaiset siskokset) käydä Hong Kongin keskustassa junalla, kun nyt kerran oli mahdollista. Ennen tätä oli suoritettava kuitenkin velvollisuutemme ruokapyödän ääressä, huippulaadukkaassa Buffeessa. Kulunut sanonta "ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi" ei liene tee oikeutta tälle kerralle sillä herkkuja oli sushista, moninaisiin mereneläviin ja intialaisista kanaruuista erinomaisen laajaan jälkiruokapyötään, jossa pääsi muuten dippailemaan niin vaahtokarkkeja suklaafonduehen kuin rakentamaan oman jäätelöannoksensakin. Mahat pullollaan hyppäsimme sitten kohti tuntematonta eli Hong Kongin keskustaa.

Uskomatonta, miltä todella tiiviiseen rakennettu miljoonakaupunki voikaan näyttää ilta-aikaan. Valoja silmänkantamattomiin niin horisontaalitasossa kuin korkealle ylöskin päin. Keskusta oli sitten ihan oma lukunsa. Kaksikerroksiset bussit muistuttamassa siirtomaa-ajasta, nykypäivän pilvenpiirtäjät täynnä mainoksia ja ihmisiä erittäin kansainvälisesti edustettuna. Kävimme olusilla paikallisessa baarissa ja naureskelimme kaikkien kuuden tilauksen osoittavan suurta uskallusta uusiin tuotteisiin: kaikki olivat huomaamattaan tilanneet samoja eurooppalaisjuomiia kuin kotimaassaankin. Ihasteltuamme keskustaa yhteensä noin kolmen tunnin ajan tuli aika painua pehkuihin aikaista lentoa silmällä pitäen.

Good morning Vietnam! -elokuvan tunnushuudahdus kajahti E:n suusta kun vihdoin laskeuduimme Ho Chi Minhin lentokentälle tiistaina aamupäivästä. Maahantulomuodollisuuksien jälkeen kävimme vahtamassa pienen summan paikallista valuuttaa ja suuntasimme ulos terminaalista. Voi mahdoton sitä ihmispaljoutta heti ovien ulkopuolella. Leffatähteys tuli mieleen kävellessämme läpi rynnäkköaita kujien, joiden toisella puolella ihmiset tuijottivat ja etsivät katseellaan ilmeisesti omaisiaan. Saimme taksin ja pääsimme hotellille ilman sen suurempia ongelmia.

Saigonissa eli Ho Chi Minh Cityssä ehdimme siis olla tällä kertaa vain yhden päivän. Käveleksimme ja ensitutustumisella kaupunkiin mieleen jäi etenkin välimatkojen lyhyys. Lähes kaikki päänähtävyydet district1-alueella (alue jossa hotellimme sijaitsee) olivat vaivattomasti 5-10min päässä kävellen. Notredamen kopiokatedraali, pääposti ja kaupungin talo olivat tämän nopean tutustumisen kohteina. Illasta painuimme jälleen varsin aikaisin nukkumaan aamulla lähtevän junan vuoksi.

Herätys oli noin kello viisi ja nappasimme aamiaiset mukaamme, kun suuntasimme taksilla kohti päärautatieasemaa. Edellisen päivän taksimatkasta karaistuneena mopojen ja taksien sekamelskaan sekä jatkuviin vaaratilanteisiinkin alkoi jo tottua. Junamme lähti 6.50. Täysin ilmastoitu vaunu ja hyvät penkit tekivät matkasta miellyttävän ja neljän tunnin päästä saavuimmekin Phan Thietin liepeille. Viimeiset kilometrit tulimme halki "dragonfruit" eli lohikäärmeheedelmäplantaasien, joista alue on kuuluisa. Hypättyämme junasta hilpeyttä herätti K:n huomio vietnamilaisten rakkaimmasta välineestä eli moposta, joka luonnollisesti otettiin mukaan myös junamatkalle.

Huomattavan paljon rauhallisemman taksimatkan jälkeen saavuimme hotellillemme Unique Mui Ne Resortiin. Pidimme näkemästämme ja koska huone ei ollut vielä valmis, aikaisen saapumisajan vuoksi, päädyimmekin suoraan hiekkarannalle aurinkotuoleihiin juomat käsissämme. Hintatasokaan ei suuremmin päätä huimannut, kun ohi kulkevalta kauppiaalta tuli olut ja cokis ostettua noin euron hintaan. Rannan ehdottomana erityispiirteenä oli kitesurffaajien suuri määrä sekä tuulisuus, joka teki auringonpaisteen petollisen siedettäväksi.Illasta kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa. Tilasimme fried red-snapper riisillä annoksen, alkupaloilla, oluella, spritellä ja mojitolla, joista hintaa kertyi pikkuisen reilu 10 euroa. Nyt nukkumaan, jotta huomenna pääsee virkeänä etsimään
sopivat aurinkotuolit..

KE