Perjantai-iltapäivä päättyikin varsin odotetusti, sillä kilpailutettuamme kitesurfing-firmoja löysimme mielestämme sopivimman (lue:parhaan hinta/laatu suhteen sujuvalla englannin kielellä). Ohjaajaksi valikoitui unkarilainen kaveri, joka vaikutti rehelliseltä ja tiesi Suomen oloista kohtuullisesti; esimerkiksi sen, että kyseisestä taidoosta olisi hyötyä mikäli haluaisimme kokeilla lumivarjoilua eli snowsurfingiä. Lyhyesti muuten nyt tämän kitesurfingin idea: Seisomisalustana toimii lumilaudan tyylinen lauta, jossa on pistokassandaalimaiset jalanpaikat eli ei siis mitään kiinteitä siteitä. Vauhdin aaltojen päällä ratsastamiselle antaa 7-10 metrinen leijaa muistuttava purje, joka vetää surffaajaa eteenpäin tuulen mukana. Surffaaja itsessään on kiinnitettynä varjoon selkätuen sisältävällä laitteistolla, josta lähtee ohjain "kapula", jossa on kiinni noin 15-22 metriä pitkät narut kiinnittyen purjeeseen. Lisää kitesurffingistä kertoillaan myöhemmin, kun kokemusta enemmän kertyy.
Varattuamme kitesurffauksen (hintaa mokomalle kurssille kertyi noin 280 dollaria henkilöä kohdeen (täällä käytetään amerikan dollareita yleisenä maksuvälineenä) kolmeksi päiväksi lähdimme helpottuneena hotellin kautta etsimään tämän päivän ruokapaikkaamme. Rahoista täytynee mainita sen verran, että olemme täällä miljonäärejä. 100 euroa on rahanvaihtovälityksineen noin 2,5 miljoonaa dongia. Perusruokailu esimerkiksi torstai-iltana maksoi noin 400 000 dongia eli noin 15 euroa oluineen ja tuorepuristettuine hedelmämehuineen.
Lauantai valkeni kauniina ja aurinkoisena. Herättyämme suuntasimme aamupalalle, jossa tunnistimmekin välittömästi ensimmäiset suomalaiset (4kpl). Myös hotellin reseptioniin oli ilmestynyt tjärebogin kansio, joten illuusio originaaliudesta oli mennyttä ;). No joo, ehkäpä sitä ei todellisuudessa missään vaiheessa ole lähellekkään ollutkaan, mutta verrattuna Saigonin hulluun liikenteeseen ja veitnamilaiseen ihmispaljouteen suomalaiset näyttivät jopa ärsyttävän tutuilta (E:n mielipide). 10.30 meillä oli sovittu treffit kitekouluttajan kanssa ja seuraavat kaksi tuntia kuuntelimme kuin kiltit 1-luokkalaiset turvamääräyksiä, opettelimme harjoitusvarjon avulla perusteita lennättämisestä, käsittelemään välineistöä sekä lopuksi pääsimme lennättämään rannalla myös isoa kitevarjoa. Arvaa vaan jäikö nälkää seuraaville päiville!
Tuntien jälkeen palasimme hotellille lueskelemaan kirjojamme ja nautiskelemaan altaalle virvokkeista. Käytyämme kevyellä lounaalla päätimme lähteä huokaisemaan hotellihuoneeseen, jossa katselimme kaunista auringonlaskua. Huoneestamme on noin 10 metriä ikkuna pintaista seinää suoraan merelle päin ja vaikkei aurinko täällä laskekaan "mereen", kuten joissain muissa paikoissa", on auringonlasku uskomattoman väririkas kokemus. Oranssia, sinistä, valkoista, punertavaa, suurta kirkkautta joka vähitellen hiipuu jättäen kajastuksen...
Auringon laskettua päätimme käydä katsomassa paikallisen olutpanimon tarjonnan. Tarjolla oli paikallista olutta "Hoa Vein"-merkkistä lagerina ja tummana. Jännää kuinka samantyyppisiä oluet ovatkaan. Liekö kansainvälisillä ystävyyssuhteilla on mitään tekemistä samankaltaisuuden kanssa? Paluumatkalla etsiskelimme sopivia matkanjärjestäjiä meille kuskeiksi, jotta pääsisimme vierailemaan läheltä löytyvillä valkoisilla dyyneilllä, "keiju purolla" ja lotuskukka-järvellä samalla reissulla. Järjestäjiä on kyllä riittämiin tarjolla, ongelmana on enemmänkin venäläisten suuri määrä. Mekin olemme jatkuvasti itänaapureitamme satunnaisesti sanottuna monen mielestä. Liekö sitä sittenkin pitää alkaa omaa ulkonäköään rueta muuttamaan vai onko helpompi vain oppia venäjää? K:n kohdalla ongelma ei ole niin paha, hän sen jotain osaa ja saa etenkin tarjoilijat höpöttämään helpottuneina(venäjäksi( sanomalla pelkästään "ei en puhu venäjää"...
KE
Ps. Älkää tilatko fried squids -annosta olutpanimolla. Oli työlästä yrittää syödä kokonaisia pikku-kalmareita ( n.15kpl) ilman mitään lisukkeita
Menikö kalmarit kaikki? Kaipa teillä on liivit päällä siinä kite-hommassa? Kiva on lukea. iskä
VastaaPoistaMoro,
PoistaEi menny kyllä ihan kaikki, kun oli vielä toisesta annoksesta pihviä jäjellä :). Joo on siinä kiteilyssä kypärät, liivit ja suojavarusteet kunnossa. Vaativaa hommaa kylläkin.
KE
Hei Kuopiosta
VastaaPoistaTulin sauvalenkiltä, eikös ole eksoottista?
Älkää kiirehtikö kite-varjoilussa; hitaasti hyvä tulee. Vai eikö? Luen nyt aika laajalta matkakirjoja: maapallon eri puolet tulevat lukien tutuiksi - Peru, Vietnam...
Turvallista varjoilua molemmille,
Täet
Moro Mui Neestä,
PoistaHyvä kun mainitsit tuon sauvakävelyn. Sekin pyöri mielessä, kun olin kiltistä oppilaana kite-kurssin ensimmäisenä päivänä. Mieleen tulivat liikunnanohjauskouluajat, jolloin jkaisessa lajissa oli selvä ja järjestelmällinen logiikka, minkä hallitsemalla perusteet oli hallussa. Ja sauvakävelyhän vasta eksoottista onkin. Eilen mm. unkarilainen ohjaaja kysyi selvä haave silmissään, millaisia ne "northern lightsit" vat? Lisäksi ihasteli talvisia kertomuksia hiihtämistä, lumilautailua jne.
Joko sopiva kohde alkaa Perun lisäksi hahmottua? Harmi tosiaan näiden kuvien suhteen, mutta jostain syystä tällä hotellin internetyhteydellä ei facebookiinkaan pääse ja tuolla pikkukannettavalla on liian vähän muistitilaa kuvien sinne siirtämiseksi.
Samoin kovasti tsemppiä sinne ja pitäkää Suomi pystyssä, kyllä nämä pikavisiititkin muualle jo osoittaa, että pirun hyvin siellä taitaa kuitenkin asiat olla.
Helouhelou, juu olkaas vaan rauhassa surffailun kanssa, se Kite vetää aika lujaa. No tänään teillä taitaakin olla jo kurssi käytynä. :) Pidetään kotimaassa sitten oikein kuvatalkoot, täältäkin tulee muutama ihmeteltäväksi. Maailma haltuun!!
VastaaPoistaHallaukset, Tsys
Hei, sinä matkailijoiden kiistaton kuningatar. Tämä blogihomma on kyllä fiksua puuhaa verrattuna jatkuvaan tekstiviestien näpyttelyyn puolin ja toisin. Kiitos siitä sinulle, kun annoit esimerkin. Mitä isompi edellä sitä pienempi pöhlä omine rajoituksineen yrittää perässä ;)
PoistaJoo se kite-varjoilu on kyllä melkoista touhua. Nyt on kaksi päivää ja noin 4,5 h koulutusta takana. Varjon logiikka alkaa pikkuhiljaa aueta, mutta kouluttajat lisäävät jatkuvasti uusia juttuja. Nyt kun aamulla kirjoitan, jännitän samalla(hiukan), koska tänään minun tulisi kokeilla hommaa sitten oikeasti laudan kanssa. Eilen purjehdin siis varjon avulla merellä temppuja tehden yksinään, mutta ilman lautaa mahallaan maaten.
Joko Galapagos on ohi vai onko auki joku uusi ovi, siskosein sä joko oot niin kerkiävä?
E (K vielä nukkuu)
Hola Veli veikkonen ja Kristaus! :D
VastaaPoistaJuu, ne surffigurut keksii kyllä aina jotain uutta ja naureskelevat vain hampaat loistaen kun itse uhraa päähinehuivit Mama Cohcalle eli äiti merelle ja yrittää saada horisontin taas tasoittumaan aaltojen keskellä. :) Aaltojen voima on upea kokemus, uusi elementti haltuun!
Juu, palasin Galapagokselta kotio viime keskiviikkona 16.1. ja nyt olen kotiinpaluun kunniaksi lökötellyt kotona ensin tervetuliaisflunssan ja sitten perus eurooppalaismahataudin seurassa. Nämä lisukkeet kuuluvat myös kaukomatkailuun, katsotaan saanko ihan "amigon" eli pikku ameeban tai muun höttiäisen kotiintuomisiksi. :)
Nyt kun on reissua vielä viitisen kuukautta edessä, meinaan reissailla enemmän täällä Cajamarcan lähiseuduilla. Esim. Chachapoyas:issa on yksi maailman korkeimmista vesiputouksista.
Naattikeehan ja mainiota on lukea blogia, hyvin jatksat kirjoitella (pitää ottaa mallia kun on itsellä tullut yli kuukauden väli...). Hallaukset!!