Kirjoittellaanpas kuulumisia nyt kun kite-varjoilukurssi alkaa olla ohi, E:n pientä puolen tunnin kertaa lukuunottamatta. Sunnuntai alkoi E:n osalta lenkillä läheisen mäen päälle ihmettelemään maisemia. Matkalla mäelle kuljetaan vietnamilaisten asuinalueiden läpi ja pelätään niiden vahtikoiria (ainakin tässä tapauksessa). Matkalla mäelle vastaan tuli myös vietnamilainen versio moottoritiestä. Kaksi kaistaa ja risteyksissä liikennevalot ja kaikki. Ei valoja tässä risteyksessä kukaan kylläkään totellut, mutta hienon näköiset olivat. Moottoritien ylittämisen jälkeen oli vielä puolen kilometrin matka huipulle, jossa pettymykseksi E sai huomata sijaitsevan lähes paikallisten kaatopaikan. Muutaman paikallisen tultua ihmettelemään typerän länsimaalaisen tunkeutumista tunkiolle, oli luoonnollista kääntyä takaisin. K:n herättyä hotellilla vietettiin varsin rauhallistempoinen aamupäivä ja hieman iltapäivänkin puolta odotellen tuulen kehittymistä. Lopulta kun tuuli yltyi pääsimme mereen varjoja lennättämään.
Rättiväsyneinä ja märkinä raahauduimme hotellille tuntien jälkeen. Suihkun kautta suuntasimme kohti intialaista ravintolaa syömään ja nukkumaan. Nukku-Matti saapui melkoisen nopeasti kahden väsyneen lapsen luokse.
Maanantaina päätimme käydä läheisessä 250 000 asukkaan Phan Thietin kaupungissa. Aamupalan jälkeen suuntasimmekin paikallisbussipysäkille, josta hyppäsimme kyytiin. rahastuspojan laskuttaessa meiltä noin 50 sentin maksun 20km matkasta istahdimme alas ihastelemaan maisemien vaihtumista ja kaupunkialueelle saapumista. Lieköhän Forest Gumpin katkarapuvene kohtaukset kuvattu Vietnamissa, sillä täällä on niin paljon samannäköisiä laivoja kuin ks. leffassa? Noh, saavuimme kuitenkin Phan Thietin kaupungin keskustaan, jossa suuntasimme aluksi tarkistamaan paikallisen CO-OP .marketin. 5 minuutin vilkaisun jälkeen kävelimmekin ulos. Lopputuloksena: ei ollut meidän paikka. Päätimme ottaa taksin toisel puolel jokkee, jossa sijaitsi tori ym. nähtävyydet. Juuri noustessa taksiin E:n sandaalin sopimmus loppui, joten K:lla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin kiltisti todeta "tais iskeä kenkäostoksis" ja niinhän se tekikin. Reippaan kolmihampaisen skootterimiehen opastuksella löytyikin nilkuttavalle suomalaispojalle kenkäkauppa ja sopivat läpökkäät löytyivät. E päätti antaa hieman vaivan palkkaa hammaslääkärin tarpeessa olleelle ystävälliselle apumiehellä, joka repesi rehakkaaseen nauruun ystäviensä kanssa saatuaan 5000 dongin setelin tekemättä mielestään mitään.
Kiertelimme aikamme paikallisella torille ihmetellen mm. pohjimmaista eroa thaimaalaisen ja vietnamilaisen keittiön taustalla. Myynnissä oli eläviä kanoja ja sorsia/ankkoja. Tämä näyttäisi olevan melko suoraan verronnollinen lihan laadun suhteen. Ainut, mikä ainakin K:ta jäitä harmittamaan oli kanojen ym. siivekkäiden hinta. Torin "tuoksiuista ja skoottereilla väenpaljoudessa pyörivistä skootterisankareista päästyämme suuntasimme paikalliseen optikkoliikkeeseen. Heti myymälään saavuttuamme meitä palveli vaihtelevasti kahdesta kuuteen henkilöä vielä vaihtelevammalla kielitaidoilla. K:n tehdessä katsausta myymälän kehysvalikoimiin häntä kannustamassa oli vähintään kolmen hengen kuoro, jotka kehuivat kyseisten kehysten ja mallinkin ulkonäköä, läpinäkyvääkö. Onneksi nämä hännystelijät pian väsyivät K:n järjestelmällisten pyyntöjen edessä ja selvästi asiantuntevin myyjä jäi asioita edistämään. Neuvotteluiden, silmien tarkistusmittausten sekä muiden rituaalien jälkeen päädyimme tilanteeseen, jossa meille annettiin lappu kuoraan ja siinä luki "12.30" eli lasit haettavissa tunnin päästä. Nopeaa toimintaa perheyritykseltä.Kävimme ihastelemassa keskipäivän siestan voimaa paikallisen nähtävyyden, vesitornin, luona, missä ihmiset makoilivat puiston ruohikolla vesitornin porttien ollessa lukossa ja ympäröivän tivolin suljettuna. Tunnin kuluttua palasimme optikko liikkeeseen ja noin puoli tuntia kestäneen kehysten vääntelyn jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen lähes kaikesta ja saimme kaupat sovittua. Tämän jälkeen suuntasimme paikallisbussilla kiireesti kohti hotellia koska kitetuntimme oli juuri alkamassa.
KE
Ps. Otsikkoon lisäselvitystä antaen: Kajaanissa vastaavat lasit 250 € kalliimmat eli tuhlaaminen on säästämistä vai miten se nyt meni?
Jeee, hyvät kuvalisäykset!!
VastaaPoista