22.-23.1 Aurinko nousee ja aurinko laskee -Vietnamissakin

Good Morning Vietnam! -huuto kajahtaa klo 4.00, kun pirteä parivaljakko herää ja suuntaa kohti paikallisnähtävyyksiä esiittelevää yksityistä jeeppiajelua. Matkakohteina ovat valkoiset dyynit auringon nousuineen, punaiset dyynit liukureineen, kalastajakylä sekä fairystream eli olisikohan se nyt suomennettuna keijukaisvirta. Aikaisen herätyksen taustalla oli tosiaan idea nähdä auringon nousu valkoisilla hiekkadyyneillä. Jyrryytimme ajella, yksityiskuskin toimesta, pimeyden keskellä noin 30km matkan dyyneille. Harmillista meidän kannaltamme oli pilvinen keli, sillä K olisi halunnut nähdä pallukan nousun ja nyt se tapahtuikin enemmänkin kajona. Valon lisääntyminen oli kieltämättä hiekkadyynien keskellä huomattavan nopeaa ja mm. Kanarialta tuttu ilmieö eli pikaisen kirkastumisen kokeminen hieno kokemus. Muuten dyynit olivatkin melko tavalla nähdyt vartissa, sillä vuokratuilla mönkijöillä rällänneet turistit pilasivat "koskemattoman" hiekan pinnan pikaisesti .Seuraavalla pysähdyspaaikalla punaisilla dyyneillä välittömästi pysähdyttyämme meidät piiritti innokas poikalauma, joka halusi väen väkisin vuokrata meille liukuriliuskoja käyttöön. Kiipeämisen ja alkuvalmisteluiden jälkeen pettymys oli kyllä jonkinmoinen, kun osoittautui, että suomalainen perus pulkkamäki hakkasi hiekkapulkkailun mennen tullen. Kolmantena pysähtymiskohteena oli kalastajakylä, jossa näimme kun yöllisiä merenantimia käsiteltiin. Neljännessä kohteessa eli keujukaisvirralla käveleksimme hiekkaisessa purossa kauniiden hiekkakallioiden reunustamassa uomassa. Ihan mukavat nähtävyydet siis, muta ei mitään maata mullistavaa.

Palattuamme hotellille kävimme aamupalalla ja oli aika loikoilla oikein urakalla. Tästä riemastuneena E polttikin nahkansa omahyväisesti päätettyään, että kyllä iho on jo aurinkoon tottunut. PMMP:n laulun sanoja sovitettaen "voin kyllä näyttää varsin helosti omat rusketusraitani, vaikka ne on nyt punaiset" lienee kuvailevinta tässä tapauksessa. Iltapäivästä lähdimme jälleen käymään Phan Thietissä, jossa seikkailimme ympäriinsä ja saimme nauttia jopa hetkellisestä kansansuosiosta niin lastentarhan kuin ahtaiden myymäläkujienkin kohdalla. Länsimaalaisia ei juuri näkynyt, mikä oli varsin mukavaa. Illaksi ajelimme paikallisbussilla hotellille lepäilemään.

Tämä aamu alkoi pienelle lenkkeilyllä ja allaslepäilyllä. E:n kitevarjoilukurssista oli jäänyt noin puolisen tuntia jäljellä, minkä vuoksi palasimme hetkeksi vielä tämän uuden harrastuksen pariin. K:n napsiessa rannalla E harjoitteli vesistartteja ohjaajan opastuksella. Tuokion jälkeen päädyimme keskustelemaan K:n ohjaajan kanssa leijan hankkimisesta Suomen olosuhhteisiin, jossa lumivarjoilu tai oikeammin snowsurfing olisi mielekästä kokeilla. Ehkäpä varjo vielä hankitaankin. Iltapäiväksi ohjelmassa lienee intialaisen ykkösravintolan herkkuja, E:llä surffauksen kokeilemista, K:lla ristikoiden täyttöä sekä auringonpalvontaa ja illasta pyykien hakua. Pimeus tulee kyllä, mutta paljon yritettäisiin ehtiä ennen sitä. Viimeinen ilta siis edessä täällä rantakohde -Mui Neessa ja huomenna luvassa junamatka takaisin Saigoniin. Ihan mukavaa on kyllä ollut, mutta kiva pästä kokemaan taas jotain uutta ja päästä toivottavasti näkemään mm. vietnamin sodan tunneleita ym. mukavaa.

KE