13.1-16.1.2013 Kajaani, Helsinki, Hong Kong, Ho Chi Minh City, Phan Thiet, Mui Ne...mitä näitä nyt olikaan

Loma on alkanut melkoisella reissuamisella. Kajaanista lähdettiin sunnuntaina 13.1 klo 18 ja nyt olemme rantakohteessamme Mui Neessa, Vietnamissa onnellisesti perillä. Sattumuksia matkalle kieltämättä mahtui, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna aika positiivisia sellaisia.

Kajaanista lensimme siis Helsinkiin, josta Phuketin (Thaimaa) lomalaisten seasta hyppäsimme Hong Konginn koneeseen iltamyöhään. Lähdössä koneeseen iski ilmeisesti moottorin "läppävika", joten lähtömme myöhästyi noin 20 minuuttia. Myöhemmin Hong Kongissa tämä pieni aika koitui meidän osaltamme varsin merkitykselliseksi.

Noin 10 tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Hong Kongiin ja olimme aavistuksen huolissamme, koska vaihtoaikaa seuraavalle lennolle oli vain tunnin verran. Pelkomme osoittautuikin aiheelliseksi, kun kävelimme terminaallin puolelle törmäsimme virkailijoiden laumaan, jotka ilmoittivat meidän olevan myöhässä ja ettemme tulisi ehtimään HCMC:n koneeseen. Seurasi melkoinen kalapaliikki, jota kesti noin 45 minuuttia; lopputuloksena meillä ja kahdella muulla parilla suunta kohti lentokentän hotellia, ilmaista illallista ja nukkumista sängyssä. Muut koneessa olleet jäivät odottelemaan iltalentoa lentoasemalle.

Kieltämättä aluksi suunnitelmien muuttuminen harmitti, mutta päätimme yhdessä toisten parien (pariskunta Luleåsta, Ruotsista ja ruotsinsuomalaiset siskokset) käydä Hong Kongin keskustassa junalla, kun nyt kerran oli mahdollista. Ennen tätä oli suoritettava kuitenkin velvollisuutemme ruokapyödän ääressä, huippulaadukkaassa Buffeessa. Kulunut sanonta "ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi" ei liene tee oikeutta tälle kerralle sillä herkkuja oli sushista, moninaisiin mereneläviin ja intialaisista kanaruuista erinomaisen laajaan jälkiruokapyötään, jossa pääsi muuten dippailemaan niin vaahtokarkkeja suklaafonduehen kuin rakentamaan oman jäätelöannoksensakin. Mahat pullollaan hyppäsimme sitten kohti tuntematonta eli Hong Kongin keskustaa.

Uskomatonta, miltä todella tiiviiseen rakennettu miljoonakaupunki voikaan näyttää ilta-aikaan. Valoja silmänkantamattomiin niin horisontaalitasossa kuin korkealle ylöskin päin. Keskusta oli sitten ihan oma lukunsa. Kaksikerroksiset bussit muistuttamassa siirtomaa-ajasta, nykypäivän pilvenpiirtäjät täynnä mainoksia ja ihmisiä erittäin kansainvälisesti edustettuna. Kävimme olusilla paikallisessa baarissa ja naureskelimme kaikkien kuuden tilauksen osoittavan suurta uskallusta uusiin tuotteisiin: kaikki olivat huomaamattaan tilanneet samoja eurooppalaisjuomiia kuin kotimaassaankin. Ihasteltuamme keskustaa yhteensä noin kolmen tunnin ajan tuli aika painua pehkuihin aikaista lentoa silmällä pitäen.

Good morning Vietnam! -elokuvan tunnushuudahdus kajahti E:n suusta kun vihdoin laskeuduimme Ho Chi Minhin lentokentälle tiistaina aamupäivästä. Maahantulomuodollisuuksien jälkeen kävimme vahtamassa pienen summan paikallista valuuttaa ja suuntasimme ulos terminaalista. Voi mahdoton sitä ihmispaljoutta heti ovien ulkopuolella. Leffatähteys tuli mieleen kävellessämme läpi rynnäkköaita kujien, joiden toisella puolella ihmiset tuijottivat ja etsivät katseellaan ilmeisesti omaisiaan. Saimme taksin ja pääsimme hotellille ilman sen suurempia ongelmia.

Saigonissa eli Ho Chi Minh Cityssä ehdimme siis olla tällä kertaa vain yhden päivän. Käveleksimme ja ensitutustumisella kaupunkiin mieleen jäi etenkin välimatkojen lyhyys. Lähes kaikki päänähtävyydet district1-alueella (alue jossa hotellimme sijaitsee) olivat vaivattomasti 5-10min päässä kävellen. Notredamen kopiokatedraali, pääposti ja kaupungin talo olivat tämän nopean tutustumisen kohteina. Illasta painuimme jälleen varsin aikaisin nukkumaan aamulla lähtevän junan vuoksi.

Herätys oli noin kello viisi ja nappasimme aamiaiset mukaamme, kun suuntasimme taksilla kohti päärautatieasemaa. Edellisen päivän taksimatkasta karaistuneena mopojen ja taksien sekamelskaan sekä jatkuviin vaaratilanteisiinkin alkoi jo tottua. Junamme lähti 6.50. Täysin ilmastoitu vaunu ja hyvät penkit tekivät matkasta miellyttävän ja neljän tunnin päästä saavuimmekin Phan Thietin liepeille. Viimeiset kilometrit tulimme halki "dragonfruit" eli lohikäärmeheedelmäplantaasien, joista alue on kuuluisa. Hypättyämme junasta hilpeyttä herätti K:n huomio vietnamilaisten rakkaimmasta välineestä eli moposta, joka luonnollisesti otettiin mukaan myös junamatkalle.

Huomattavan paljon rauhallisemman taksimatkan jälkeen saavuimme hotellillemme Unique Mui Ne Resortiin. Pidimme näkemästämme ja koska huone ei ollut vielä valmis, aikaisen saapumisajan vuoksi, päädyimmekin suoraan hiekkarannalle aurinkotuoleihiin juomat käsissämme. Hintatasokaan ei suuremmin päätä huimannut, kun ohi kulkevalta kauppiaalta tuli olut ja cokis ostettua noin euron hintaan. Rannan ehdottomana erityispiirteenä oli kitesurffaajien suuri määrä sekä tuulisuus, joka teki auringonpaisteen petollisen siedettäväksi.Illasta kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa. Tilasimme fried red-snapper riisillä annoksen, alkupaloilla, oluella, spritellä ja mojitolla, joista hintaa kertyi pikkuisen reilu 10 euroa. Nyt nukkumaan, jotta huomenna pääsee virkeänä etsimään
sopivat aurinkotuolit..

KE